Izabélla (yksityinen)

Izabélla "Iisa, Isa, Ina, Selviytyjä"
Budjonny, tamma
Rautias, 166cm
HelppoB, 70cm
Omistaja; Satu


Hoito-ohjeet;
-Jos kylmempi kuin -3, päälle ratsastusloimi alkukäyntien ajaksi.
-Jos kylmempi kuin -10, ratsastusloimi päällä koko ratsastuksen ajan.
-Heijastimet päälle hämärillä keleillä.
-Kovan treenin jälkeen jalkoihin linimenttiä.
-Aina liikuttaessa suojat/pintelin jalkaan!
-Riimu aina päässä tarhatessa.
-Laiduntaessa taas ilman riimua.
-Jos kylmempi kuin +5, päälle kevyttoppis.
-Jos kylmempi kuin -5, päälle kunnon toppaloimi.
-Jos kylmempi kuin -15, päälle fleeceloimi ja toppaloimi.
-Ei tarhata jos kylmempi kuin -23!
-Jos sataa/pyryttää kovasti, päälle sadeloimi.

Turhan energinen maastoretki 13.1

Pyysin Iisaa eteenpäin, kun muut mennä köpöttelivät pitkin lumista tietä. Iisa ei ilmeisestikään ollut kiinnostunut liikkumisesta. Seuraava niksini oli suulla naksuttaminen, joka tällä kertaa tepsi paremmin. Iisa kulki pää pystyssä, ja ihme kyllä; neidin tahti oli kuin olikin aika reipas. Yritin saada energisesti liikkuvaa ratsukkojonoa kiinni. Iisa käväisi ravinkin puolella muutaman askeleen ajan, kunnes tajusin tilanteen ja siirsin tamman takaisin käyntiin. Kaikin tavoin yritin rentoutua ja kuunnella mukavaa lumen narskumista. Ei, ei. Olin aika hermostunut, sillä tiesin ettei Iisan kanssa kuljetuista maastolenkeistä tulisi unelmaa. Itseasiassa, en edes tiedä miksi ilmottauduin... Kai me selvitään, ajattelin.

Neljä muuta ratsukkoa nostivat energisen ravin. Painoin pohkeeni kevyesti kiinni Iisan kylkiin. Tunsin, kuinka tammani pomppasi ilmaan ja lähti liidokkaaseen raviin muiden perään. Huokaisin syvään, sillä osasin vain kuvitella mitä laukkapätkistä tulisi.
-Yrittäisit edes käyttäytyä, sepitin innostuneelle neitokaiselle. Keskityin täysin hevoseeni enkä tietenkään huomannut olla tarkkana seuraavia ohjeita ajatellen. Äkkiä Iisa kuitenkin nosti laukan. Seuraavaksi kuitenkin huomasin, että kaikki muutkin ratsukot laukkasivat reipasta laukkaa. Kuulin muiden ratsastajien pieniä tirskahduksia, kun hevoset laukkasivat innokkaina pitkin suoraa tietä. Tosin, itse yritin samalla pidätellä Iisaa aloillaan, ettei meidän tarvitsisi pilata muiden hauskaa maastoa. Helppoa se ei ollut.

Kannoin Iisan satulaa varustehuoneeseen tuskastuneena. Olin aivan hikinen ja uupunut lenkistä, sillä Iisa oli ollut niin reippaana. Muut istuskelivat sohvilla taukohuoneessa, kun kävelin huoneen läpi. Tytöt jakoivat omia kokemuksiaan hassusta maastolenkistä, kun kuljin raskaasti hengittäen heidän ohitseen.
- Mites lenkki teidän osalta? Olitte takana, en ehtinyt tarkkailla! kuulin iloisen huudahduksen. Kaikki kolme tyttöä tuijottivat minua odottaen vastausta.
- No, miten sen nyt ottaa, huikkasin väsyneenä ja jatkoin matkaani varustehuoneeseen.

Tulin tallille käväisemään nopeasti. Hölkkäsin talliin ja kiskaisin jäisen ulko-oven auki. Parhaani mukaan yritin sulkea oven perässäni, mutta minusta kuitenkin tuntui kuin se olisi kiireessä jäänyt raolleen. Hipsin varustehuoneen puolelle. Ihana lämpö pöllähti iholleni. Olisin hyvin voinut seisoskella huoneessa vielä kauemminkin, mutta kiireissäni tyydyin vaan noutamaan muutaman porkkanan Iisan kaapista. Niimpä kiskaisin varustehuoneen puisen oven sepposen selälleen ja tungin ulos. Päästessäni tuonne ihanaan pakkasilmaan, köpöttelin Iisan luokse. Tamma yritti säälittävästi olla huomaamatta tuloani, mutta pakkohan mamman oli se pää sieltä lumen keskeltä nostaa, kun porkkanaa oli tulossa! Laahasin itseni tarhan puolelle ja ojensin oranssin makupalan tamman suuhun. Iisa otti porkkanan iisisti vastaan ja heilutti päätänsä hassusti.
-Höpönassu, naurahdin hiljaa.

...Ei, en vaan osaa. Tässä kuitenkin linkki kuvaan. Tosiaan otin tuon kuvan paperilta ja näin, todella omituisen näköinen mutta menkööt. Linkki kuvaan

// Suloinen tarinanpätkä ja hauska kuva Ihan hienohan se on <3 Korjailin tuota linkkiä vähän.
- Sussu

Suljin jäisen oven perässäni ja kiskaisin Iisan mukaani. Köpöttelimme kohti kenttää. Sakea lumipyry hieman ärsytti, varsinkin kun se piiskasi suoraan kasvoille. Hassu lumen narina nauratti minua, ja kun yht'äkkiä tirskahdin kovaan ääneen, toki tämä ylisäikky tammani otti nokkiinsa ja pysähtyi heilauttaen päänsä ylös ihan reippahasti. Kieltämättä käteen hieman sattui, mutta kiskaisin takaisin ja pyysin Iisaa liikkeelle. Iisa lähtikin oikein energiseen käyntiin hetipaikalla, ja yritin vaan säälittävästi pysyä mukana jossain määrin.
-Vooou ihan rauha! huudahdin pöllääntyneelle tammalle. Yritin hieman rauhoitella hurhastelevaa budjonnyani suullisesti, joka loppujen lopuksi hieman auttoikin.
-Meidän todellakin täytyisi treenata luottamusta tai jotain,  huokaisin syvään.

Kävelytin jo rauhoittunutta Iisaa ympäri kenttää. Nyt Iisa oli aika rentona, lukuunottamatta muutamia pieniä sähläyksiä, jotka johtuivat lumien tippumisesta kenttää ympäröivistä puista. Tahtimme tosin oli reipas, mutta minkäs sille mahtaa kun on reipas tamma kyseessä? Kävellessämme huomasin jonkun kävelevän kirkkaansinisessä takissa kohti tallia, ja ohitti juuri kenttää.
-Moi Julle! huudahdin iloisesti. Tyttö käänsi päänsä hieman hämmentyneenä, kunnes huomasi meidät.
-Heippa! Julle hymyili. Vedin rautiaan jättiläiseni kentän reunalle.
-Mitäs sulle kuuluu? kysyin uteliaasti.
-Hyvää. Tuun just liikuttelemaan Viuhtia, ja katon jos jaksan Elmun kanssaki jotain duunata, Julle sepitti. Tultiin samalla Iisan kanssa pois kentältä ja mentiin Jullen kanssa samaa matkaa talliin.

...Tällane pieni c:

Söpö pikkutarina taas Teksti oli sujuvaa ja helppoa luettavaa.
- Sussu

Noniin... ensikerralla tulee sitten ihan kunnollinen pitkä ratsastustarina...


Lisäksi vielä hassunhauska pääkuva. Oikuin mukavasti on tuohon paperiin jäänyt jotain liimaa ...

Kiva merkintä