Jonnan Idefix "Jonna"
Suomenhevonen, tamma
28.8.2007, 7vHelppo A, 100cm
Omistaja, Sussu VRL-12636
Jonnan Idefix, kuvankaunis suomenhevostamma joka useimmiten säväyttää ihanaisella luonteellaan. On Jonnalla huonojakin puolia, mutta pääpuolin tamma on vain yhteistyöhaluinen, helppo ja mukava suomenhevostamma. Se soveltuu ratsuksi niin kouluun kuin esteillekkin, tosin ratsuna on Jonnalla oltava kokenut ratsastaja, joka osaa käsitellä suomenhevostammaa oikealla tavalla.
Ratsastaessa Jonna on reipas ja herkkä. Se suorittaa koululiikkeitä HeA tasolle saakka, kunhan ratsastajalla on ymmärrystä tammaa kohtaan. Liian kiskovat tai potkivat avut saavat neidon hämilleen, eikä siinä tilassa tule työskentelystä oikein mitään, sitten millään taioilla. Jonnaa ei tarvitse niinkään erikoiskäsitellä, ja sen alkuverryttelyiksikin riittää ihan se normaali vartti, kunhan muistaa että tamma ei ole lelu, ja sitä pitää käsitellä yksilöllisesti. Harrasteratsuksi hän sopiikin varsin hyvin, oikein ratsastettuna Jonna on mitä sopivin vaikka ensimmäiseksi kilpahevoseksi. Esteillä neitokaista pitää toisinaan pidätellä aika voimakkaastikkin, sillä se kuumuu ja innostuu aika tavalla nähdessään esteitä. Se hyppää ratana 100cm mikä on ainakin omasta mielestäni todella hyvin alunperin työhevosroduksi jalostetulta suomenhevosrodun edustajalta. Jonna on tarkka tamma, ja se onkin haka tiukoissa käännöksissä. Aivotyöskentelyäkään vaativat radat eivät hetkauta Jonnaa vaan se yrittää aina, eikä lähes milloinkaan kiellä esteellä. Maastossa on Jonna mukavan raukea, muttei silti laiska. Se ravaa mukavan tempoisasti ja kuuntelee apuja aktiivisesti. Oikein mukava maastokoni niin ryhmässä kuin erikseenkin.
Hoitaessa Jonna on mukava ja kiva, ainakin perushoidon ajan. Se ei ole kovinkaan herkkähipiäinen ja sitä voi huoletta harjata vaikka juuriharjalla, ei se hätkähdä siitä sen enempää. Jonna antaa nostaa myös kaviot, kunhan jaksaa vaan kannatella painavaa kaviota tarpeeksi kauan, siinä ei Jonna nimittäin aijo auttaa. Sen sijaan kun aletaan varusteita pukea, rupeaa se ilkikuriseksi. Ei, hän ei potki, mutta kaikinmuin tavoin yrittää päästä varusteista eroon. Suitsitaessa ei avaa suutaan ainakaan helpolla, ja pujottaa päänsä aina ulos ohjaksista, rasittavaa sanon minä. Satuloitaessa yrittää pullistella ja pakoilla satulaa. Ei siis lopeta hyörimistä ja yrittää livahtaa pelottavan kapineen alta pois keinolla millä hyvänsä. Taluttaessa on tamma mukavampi, mutta joskus liianki utelias. Nimittäin jos hän näkee jotain kiinnostavaa, lähtee kyllä aika vauhdilla sitten tarkistamaan että mitäs sieltä löytyykään. Silloin ei kyllä auta muu kuin päättäväinen ote. Toisaalta on myös niitä päiviä, milloin Jonna kipittää kiltisti perässä, eikä sen enempää yritä jyrätä tai rynniä ohitsesi. Suihkutustilanteissa, no problems. Jonna ei ole vesifani, muttei myöskään mikään vesikammoinen, ei yleensä sen kummemmin välitä suihkuttelusta.
