Gaetano "Etana" (yksityinen)

Gaetano "Etana"
Ruotsalainen puoliverinen, ruuna
Tummanrautias
Vaativa B, 90cm
Omistaja; Sussu

Hoito-ohjeet:
- Talvella klipattu
- Pakkasella toppaloimi kaulakappaleella
- Sateella sadeloimi
- Jos talvella hikinen liikutuksen jälkeen fleeceloimi toppaloimen alle
- Jos kesällä hikinen liikutuksen jälkeen, kevyt huuhtelu 
- Ratsastaessa aina raippa mukaan

08.12.2013 Uusi asukas


- Sussu mikä tää mulkoilia oikeen on!? kuulen Jullen ärtyneen äänen yksärikäytävästä. Kurkistan ovesta ja virnistän. 
- Etana, sanon edelleen virnistäen kuin kepposen tehnyt pikkulapsi. 
- Mikä helskutin Etana! Julle huudahtaa ja näyttää siltä kuin haluaisi heittää minua harjalla. Nostan käteni ilmaan ja livahdan sisälle yksärikäytävään. 
- Jep. Etana, oikeelta nimeltään Gaetano. Mun uus heponen, sanon iloisesti ja kävelen punarautiaan tammani luokse. Etana mulkoilee minua, mutta sen korvat ovat kuitenkin höröllä ja se selvästikkin haluaa silityksiä. Raotan hevosen karsinan ovea ja silitän sen otsaa. 
- Voi nyt sentään, Julle mutisee, mutta tulee kuitenkin tervehtimään uutta tulokasta. Yksityispaikkamme vähenevät ja minä olen vallannut niistä jo kolme. 
- Älä huoli. Se muuttaa tuntsaripuolelle kunhan oppii vähän käytöstapoja, selitän ja katson Etanaa lempeästi. Ruuna on vielä raaka, mutta kyllä siitä vielä hieno tulee. Jullekin alkaa hymyillä silittäessään huomionkipeää hevostani. 
- Saat säki sitä kokeilla, kunhan mä ekaks opettelen vähän missä on kaasu ja missä jarru, sanon ystävälleni hymyillen. 

by; Sussu

27.12 Ei mikään hidas Etana

Vedän syvään henkeä ja astun Etanan karsinaan. Tämä tulee kohti minua ja haistelee kättäni. Se ei kuitenkaan pysy hetkeäkään aloillaan ja säntää karsinaa ympäri. Nappaan ruunan riimusta kiinni ja sieppaan narun käteeni. Sidon ukon kaltereihin ja kipaisen hakemassa mustan harjalaatikon. Otan laatikosta harjan ja alan jynssätä Etanan karvaa. Siirryn harjauksessa mahaan, mutta Etanaei tykkää ja antaa hänällään tiukan huitisun ilmaan varoitukseksi minulle.
"Se on hankala poika.", Sussu hymähtää virne suupielillään.
Näytin hänen mielestään varmaan aloittelijalle.
"Annaks kaviokoukun?", kysäisen tytöltä ja hän ojentaa kaltereiden välistä minulle sen.
Naksautan kielelläni muutaman kerran, että poika nostaisi kavionsa, mutta turha toivo.
"Hei poitsu lopeta Jullen kiusaaminen!" Sussu ärähtää ruunalleen ja pujahtaa karsinaan. Saimme kaviot vihdosta viimein puhtaaksi ja käymme Sussun kanssa kipaisemassa Etanan varusteen.
Heitän pojan selkään vaaleanruskean satulan sinisen huovan kera. Sussu ojentaa toiselta puolen minulle vyötä. Etana on selkeästi herkkä mahastaan. Se pullistaa hieman, mutta saan kiskottua vyön kiinni.
Sussu laittaa Etanalle suitset sillä aikaa, kun minä haen omat tavarani.
Isken kypärän päähäni ja pujautan saappaan jalkaani. Otan vielä hanskat, sekä raipan mukaan.

Hyppään sillä välin Etanan selkään kun Sussu asettelee puomin kentän keskelle. Säädän jalustimet ja kirin vyön. Lähden töpsyttelemään pojan kanssa kenttää ympäri. Etanatähyilee jatkuvasti joka suuntaan, eikä kule nätisti. Näpäytän tätä pohkeella kylkeen hellästi ja ukko lopettaa tujottelunsa.
Vaihdoimme suuntaa ja aloin pikkuhiljaa keräilemään ohjia. Etana alkaa vääntelemään ja kääntelemään päätänsä. Huomasin heti, että tämä ei ollut helpoin ratsastettava.
Tein paljon ympyröitä, sekä voltteja, jotta saisin Etanaa edesvähän taipumaan. Yritykseni suorastaan tuntui toivottomalle. Aivan kuin olisin hukannut taitoni yht'äkkiä. Sussu neuvoi hieman minua ja sain ukkoa kuitenkin vähän menemään sievemmin.
Sussu käski ottamaan meidän ravia pitkän sivun ajan. Naksautin äänen ja Etana siirtyi vauhdikkaaseen raviin. Sillä riitti vauhtia paljon, joten jouduin pidättelemään aikamoisesti tätä. Laskin ravin ja vaihdoimme suuntaa. Otimme saman lailla ravia toiseenkin kierrokseen, muttapoitsu tarjosi koko matkan laukkaa. Huokaisin helpotuksesta kun saavuimme päähän ja siirryimme käyntiin. Etana tuntui uskomattoman vaikealta Viuhtiin verrattuna. Viuhtikin oli hankala, mutta osasin varautua sen jekkuihin sun muihin yllätyksiin.
Otimme ravia pienissä pätkissä, kunnes Sussu sanoi, että siirtyisimme pumia tulemaan hölkytellen.
Siirryin raviin ja pidättelin Etanaa, ihme kyllä se kuunteli minua hieman edes. Puomi lähestyi auttamatta minua ja Etanaa. Etana kiihdytti jälleen ja pomppasi puomin yli, aivan kuin siinä olisi ollut este. Taputin tätä ja siirryin käyntiin.
"Menihän se iha hyvin, vaik Etanalla riittääkin tota vauhtii!", Sussu virnisti maneesin laidalta.
Päätimme testata laukkaa isolla pääty-ympyrällä. Sussu siityi ympyrän keskelle antamaan neuvoja.
Liu'utin pohjettani taaksepäin ja pinoin sillä hellästi. Etana reagoi erittäin herkästi käskyyn ja nosti laukan, mutta liian kovan. Se kiisi ja kuskasi minua selässään. Puristin ohjia ja nojasin taaksepäin. Pidätin vahvoin ottein ja sain säädettyä laukan hiljaisemmaksi. Etana ei tykännyt pidättämisestni ja heitti pari suurta pukkia. Vastasin tälle napakalla raipan lätkäisyllä ja siirryin käyntiin. Sussu hetken päästä käski meidän uudestaan nostaa laukka ja teimme työtä käskettyä. Nostin uudelleen ja pidätin kokoajan vastaan ukolle ja sain pidettyä jo vähän rauhallisemman laukan.
Sussu antoi meille luvan loppuverkkoihin. Tein ympyröitä paljon ravissa ja sain viimein sen kauan odotetun muodon Etanan kaulalle. Taputin poikaa ja annoin tämän kävellä.

"Oon aivan puhki Etanan ratsastuksesta.", huokaisin Sussulle, joka irroiti satulavyötä.
"En ihmettele, ei toi mun Etana oo mikä ihan normaali!" Tyttö naurahti ja otti satulan alas tummanrautiaan ruunan selästä.
"No ei tosiaankaan oo mikää normaali!", hihitin tytölle.
"Se ei ookkaan mikään hidas Etana." Sussu virnisti.
Otimme pojalta varusteet pois ja harjasimme vielä sen karvan ojennukseen.
Heitimme sinisen sadeloimen selkään ja kävimme viemässä Etanan tarhailemaan vielä muutamaksi tunniksi. Sinne se jäi tyytyväisenä kavereidensa luokse. Minä ja Sussu taas lähdimme ahkeroimaan tallitöitä.

-Julle

// Tuitui:3 Kiva tarina! Etana ei todellakaan joo oo mikään etana;) 
- S

04.01.2013 
"Noniin, sitten kiitos ja ratsailta", kailotan ja tuntilaiset laskeutuvat hymyillen hevostensa selästä. 
"Hienostihan sait sen Monninkin menemään, vaikka alkuun oli todella kankeaa", kehaisen vielä Putella ratsastanutta pikkutyttöä. Tänään olin pitänyt pienryhmätunnin kolmelle tytölle. Normaaleita ratsastuskoulutuntejahan ei tänään edes ollut. Kolmikko lähtee taluttamaan perässäni poneja talliin. Tallissa näenkin Nadjan ja Jullen höpisemässä jostain Banskun karsinan edessä. 
"Sussu hei, tuutko katto ku Banskulla on pieni haava oikees takasessa" Julle kysyy. Nyökkään ja varmistan vielä että tuntilaiset saavat ratsunsa karsinoihin hoidettaviksi. Livahdan Banskun karsinaan ja kävelen sen takajalan viereen. Kumarrun tarkistamaan haavaa. 
"Ei se kauheen paha oo. Nadja vietkö sen pesariin ni voin neuvoo sulle miten se puhdistetaan. Julle autatko tuntilaisia?" sanon ja lähden kävelemään pesarille päin. 
"Juu", Julle huikkaa ja käy tarkistamassa että kaikki on hyvin. Nadja taluttaa Banskun perässäni pesarille. Kun Bansku on kiinni pesarissa, otan letkun ja valutan vettä haavaan. 
"Eli jos voit aina sillon kun oot tallilla niin pestä tän? Mä voin hoitaa pesun aina aamutallii tehdessä, mutta muuten", kysyn Nadjalta. Tyttö nyökkää ja hakee puhdistusaineen ja pintelin. Käärimme pintelin haavaan ja Bansku palautetaan karsinaan. 
"Banskua voi liikuttaa kuitenkin ihan normisti", sanon vielä ja sanon heipat lähteville tuntilaisille. 
"Julle, et haluis lähtee Jonnan kaa pitää mulle ja Etanalle seuraa maastoon? Sen jälkeen meen varmaan vielä Akun kanssa maneesiin ni tulee kaikki hevoset liikutettuu", naurahdan. 
"Sopii mulle. Mä kävinkin ratsastaa Viuhdilla jo", ystäväni hymähtää. Suuntaamme siis yksäripuolelle. Etana ja Jonna olivat molemmat jo sisällä, sillä hain hevoseni aina päiväheiniksi sisälle syömään. 

Saimme hevoset nopeasti valmiiksi Etanan temppuiluista huolimatta. Talutimme hevoset sitten tallipihaan. 
"Jos meit ei kuulu parin tunnin sisäl, soittakaa jommal kummal", naurahdan tallin edustalla seisoville Hamalle, Jassulle ja Nadjalle. Nuo nyökkäävät ja itse pysäytän Etanan tallin edustalle. Ruuna pyörii ympärilläni häntä soihtuna. Läpsäytän sen lapaa raipalla ja johan ruuna seisahtuu. Rempseästi kapuan selkään ja heilutan jalustimet jalkaani. Otan ohjat käteeni ja hillitsen vauhdikasta hevostani. Jullen kavuttua rauhallisemman Jonnan selkään, lähdemme etenemään Jonna edelle, joskos se vaikka vähän rauhoittaisi sähköjänistänni. 
"Vedetään ihan vauhdikas maasto lenkki ku tää on tämmönen pöhkö", sanon Jullelle. Heti käännyttyämme rauhallisemmalle metsätielle, kiristämme ohjia ja lähdemme ravaamaan tietä eteenpäin. Etana suorastaan liitelee eteenpäin pää pystyssä, eikä tunnu kuuntelevan pidätteitäni laisinkaan. Kokoan sitä kevyin ohjasottein ja vähitellen Etana hidastaa liitelytahtiaan hieman. Jonna ravaa edessämme perusrauhallisesti, mutta kokoajan kuulolla. Melko pitkän alamäen ajaksi hidastamme käyntiin. 
"Ei vitsit, Jonna on ihanampi mitä muistin", Julle sanoo hymyillen. Tyttö ei ole ratsastanut tammalla vielä kertaakaan tänä lyhyenä aikana minkä Jonnan olen omistanut. Ennen kun myin tamman, Julle hoitelikin sitä melko aktiivisesti. Hetken kuluttua saavumme pitkälle ja tasaiselle suoralle, jossa on laukan aika. Jonna lähtee edessämme vauhdikkaaseen laukkaan ja Etana singahtaa perään takapäätään heitellen. Kiristän hieman ohjia ja saan pukittelun loppumaan. Naurahdan ääneen ja laukkasuoran lopulla saan tehdä kaikkeni että Etana hidastaa raviin. Ravailemme vielä vähän matkaa ennenkuin hidastamme käyntiin. 

Saavumme takaisin tallille hikisten ratsujemme kanssa. Tallipihassa taputan iloisena Etanan kaulaa ja laskeudun maan tasalle. Löystän satulavyötä ja talutan ruunan sisään. Julle saapuu Jonnan kanssa perässämme. Viemme hevoset talliin ja nappaan Etanalta ripeästi varusteet pois. Vien varusteet varustehuoneeseen ja palaan karsinalle hieman jo likaisen fleeceloimen kanssa. Harjaan ensin Etanan piikkisualla läpi, ennenkuin laitan fleeceloimen sen päälle. Julle loimittaa Jonnan ja lähdemme yhdessä viemään hevosia ulos tarhaan. Aku onkin vielä sisällä päiväheinien jäljiltä, joten menemme Jullen kanssa takaisin yksäritallin puolelle. 
"Jos hyppäisin Akulla vähän, niin tulisitko esteit nostelee?" kysyn Jullelta virnistäen. 
"Sopii hyvin. En ookkaa nähny Akuu viel esteil", tuo naurahtaa. 
Jullen kanssa varustamme Akun valmiiksi ja lähdemme suuntaamaan kohti maneesia. Maneesiin saavuttuamme, Julle alkaa kokoamaan pitkän sivun vierustalle kolmen esteen sarjaa. Sarjan esteet korkenevat loppua kohti, eli aluksi 50-60-70cm ja lopuksi olisi tarkoitus kokeilla vielä hieman isompana. Itse kapuan jo suloisen nuorukaiseni selkään ja alan melko reippaasti verryttelemään hevostani esteille. Aloitan ihan vain jumppaamaan Akua pääty-ympyrällä ravaillen. Taivutan oria huolella ja sillä onkin vauhtia kumman paljon. Jonkin verran ori kyttäilee esteitä, mutta muuten liikkuu todella mukavasti. Otan vielä ympyrällä laukkaa molempiin suuntiin, ennenkuin alan ohjaamaan Akua esteelle. Ensimmäisellä yrityksellä hyppypaikat ovat hieman hukassa, mutta muuten Aku hyppää kovaa ja korkealta. Ori on loistava estelupaus, vaikka sillä ei ole paljoon vielä hypätty. Seuraavalla yrityksellä hyppääminen sujuu jo paljon paremmin. Hyppään muutamaan otteeseen vielä tällä korkeudella, ennenkuin Julle nostaa kaikkia esteitä 20cm korkeammiksi niin, että viimeinen on 90cm korkea. Aku selvästikkin huomaa korkeuden lisääntymisen ja se ottaa hyppyihin enemmän ponnistusvoimaa. Pysyn hypyissä hyvin mukana ja sarjan jälkeen taputan innoissani Akua. Ori on loistava esteille ja pääsemme varmasti kilparadoillakin pitkälle. Alan loppuverkkaamaan, sillä en viitsi hypätä liikaa näin nuorella hevosella. 

Talliin paluttamme nappaan Akulta varusteet pois. Ori katselee minua lempeillä silmillään ja tarkkailee uteliaasti muitakin tallin tapahtumia. Samassa talliin astelee sisään Satu, ystäväni jo pitkän ajan takaa. Julle katsoo tuota hetken ihmeissään ja kiekaisee. 
"Satu säki täällä?" tyttö hämmästelee. 
"Jep. Tää heppa on mun ja kysyin sitten Suskilta tallipaikkaa", Satu naurahtaa. Nainen on ainut joka kutsuu minua silloin tällöin Suskiksi. Itse pidän siitä nimestä melkein enemmän kuin Sussusta, mutta sussuun olen tottunut. Julle hepuloi ja alkaa esittelemään kaikkea tuolle innoissaan. Naurahdan ja nappaan Akun karsinan ovessa olevasta loimitelineestä sadeloimeen, jonka heitän knapstrupini selkään. Vien varusteet varustehuoneeseen ja palaan karsinoille. Lähden sitten viemään Akua tarhaan samalla kun Julle esittelee Sadulle paikkoja. 

by; Sussu

05.01.2014 Estevalmennus - valmentajana Hilla
Rakentelin esteitä kentälle, tein kolmi sarjan, yhden venyttävän okserin ja paljon tarkkuuta vaativan puomi sarjan. Tarkoituksena olisi ensiksi käynnissä hiukan saada ruunaa nostamaan jalkoja, naurahdin ruunalle joka hölmistyneenä puhisi vaarallisennäköisille ruskeille puomeille. Ravissa Etana kulki heti kivasti kuolaimella, taipui ja halusi uskomattoman paljon kantata ulko lavalle, jolloin pyysin Sussua hiukan ratsastamaan toisen puolen lapaa enemmän. Ravissa sen pujotellessa esteiden välissä, se myötäsi kivasti alaspäin. Etana alkoi vertymään nopeasti, jolloin nostettiin pääty ympyrälle laukkaa, aloitettiin ihan 70 cm korkeista esteitä, jotka hypättiin kaikki samalla kertaa, puomeille ei mentäisi vielä. Esteiden yli Etana laukkasi todella kovaa, jolloin pyysin Sussua ratsastamaan voltteja sinne väliin minne mahtuisi, myöskin hiukan enemmän ponnua esteille sillä, että Sussu antaisi käsien kanssa hiukan vielä tilaa, ruunalla oli todella hyvä alastulo tekniikka ja aina oikealle laukalle. Nostin kaikki esteet ylös, jolloin Etana joutuisi hiukan keskittymään, kuitenkin ruuna hyppäsi todella hienosti rauhallisessa laukassa kaikki esteet. Loppu puomi työskentelyssä oli hauska puoli, ruunaa piti hiukan lisätä ja koota, ajattelin, että se ei onnistuisi kun Etana oli kuumunut esteiden jälkeen, se kuitenkin esitteli liikkeitään kuin vettä vaan. Etana on kokonaisuudessaan oikea helmi. Taputin tätäkin loppukäyntien aikana, kerätessäni esteitä pois.