Little Banana CENS "Bansku"

Little Banana CENS "Bansku"
Shetlanninponi, tamma
Rautiaankirjava, 100cm
HeB, 50cm
Hoitaja: Nadja (02.12.2013 ->)

Hoito-ohjeet:
- Ratsastaessa aina häntäremmi
- yli -20asteen pakkasella toppaloimi
- sateella sadeloimi
- jos talvisin hikinen liikutuksen jälkeen fleeceloimi
- jos kesäisin hikinen liikutuksen jälkeen kevyt huuhtelu
- raippa aina ratsastaessa

Ensimmäistä kertaa Metsäkeijussa

Poljin mäkeä ylös. Pakkasta oli noin -15 C ja tuuli tuiversi kasvojani. Olin matkalla aika uuteen talliin kysymään hoitohevosta. Puhalsin vaalean hiussuortuvani pois kasvoilta. Katsoin edessäni sijaitevaa alamäkeä. "Vihdoinkin alamäki" ajattelin ja otin jalkani pois polkimilta.
-Wiiiiiiiiiii! huusin innoissani ja nauroin itsekseni.
Laitoin jalkani takaisin polkimille ja jatkoin taas polkemista. Jakani alkoivat jo väsyä, asuinhan viiden kilometrin päässä tallista. Näin tallin pilkottavan jo puiden takaa ja hymy kipusi kasvoilleni. Vihdoinkin perillä!
   Parkkasin harmaan pyöräsi pyörätelineeseen ja sidoin pitkät hiukseni nutturalle. Läh din kävelemään sisälle talliin. Katselin samalla hevosia ja mietin minkä haluaisin hoitsukseni. Heti oven vieressä vasemmalla hörisi pieni, suloinen shetlanninponi, joka oli väritykseltään lehmän kirjava. Sen nimikyltissä luki "Little Banana CENS, Bansku". Katselin muitakin hevosia. Vastaani tuli tyttö, jolla oli pitkät, punaruskeat hiukset kiinni poni hännällä.
- Moi! Ootko uus täällä? tyttö kysyi minulta.
- Joo oon. Mun nimi on Nadja, mikä sun nimi on? kysyin tytöltä.
- Mä oon Mette, tyttö esittäytyi.
- Okei. Tiiätkö onko täällä vapaita hoitohevosia? kysyin.
- Joo on täällä, mut mee kysyyn niitä Sussulta. Se on yleensä tuolla taukohuoneessa, tyttö vastasi minulle ystävällisesti ja lähti pois.
Kävelin käytävää pitkin kohti tallin perää. "Eikö nämä karsinat ikinä lopu" ajattelin itsekseni. Näin päädyssä huoneen, jonka ovessa luki "Taukohuone". Menin varovasti sisälle huoneeseen ja näin siellä istuskelemassa vaalea hiuksisen nuoren naisen.
- Moi, hän sanoi.
- Moi, tiiätkö missä Sussu on? Mä oon Nadja, kysyin naiselta.
- Mä oon Sussu. Oliks sulla jotain asiaa? Sussu kysyi lempeästi.
- No aattelin, et oisko täällä vapaita hoitohevosia, sanoin.
- Joo on, onks mitkään poni tossa käytävällä näyttänyt kivalta? Sussu kysyi.
- No aattelin tota Banskua, vastasin.
- Joo se on vapaa, voit alottaa sillä heti jos haluut. Tossa on sen päiväkirja, johon voisit kirjottaa aina, et mitä teet sen kanssa. Siellä on myös hoito-ohjeita ja mitä saat tehdä milloinkin, Sussu sanoi ja ojensi minulle oranssin vihkon.
Avasin vihkon ja aloin tutkia sitä. Siitä selvisi, että Banskun nahkaiset varusteet olivat mustia ja kankaiset varusteet keltaisia ja oransseja. Siitä selvisi myös, että sillä oli käytettävä ratsastaessa raippaa. Sateella pitäisi olla oranssi sadeloimi, talvella liikutuksen jalkeen keltainen fleece loimi, pakkasella musta toppaloimi. Siitä selvisi myös monenmoisia asiota Banskusta. Menin varustehuoneeseen, joka sijaitsi aivan taukohuoneen vieressä. Otin sieltä haltuuni harjapakin, jossa luki tikkukirjaimilla "BANSKU". Menin käytävää pitkin Banskun karsinan luo ja avasin sen oven.
- Moikka pikku poni, mä oon sun uus hoitaja Nadja, sanoin Banskulle.
Rapsuttelin ponia kaulasta ja se katsoi minua ystävällisesti. Silitin sitä turvasta ja laskin harjapakin maahan. Avasin sen ja etsin sieltä käsiini kumisuan. Pyörittelin sillä Banskun kaulaa ja siirryin pikkuhiljaa kohti takapuolta. Vaihdoin puolta ja tein samanlailla, kuin toiselle puolellekin. Vaihdoin harjapakista pölyharjan ja aloitin harjaamaan kaulasta kumisualla irronneita pölyjä pois. Siirryin selkään ja kylkiin harjailemaan pölyjä. Kyykistyin ponin jalkojen luo ja vetelin harjalla alaspäin. Etsin harjapakista kaviokoukun ja menin ensimmäisenä oikean etujalan luo. Vedin kevyesti ponin vuohiskarvoista ja sanoin napakasti "Nosta". Poni nosti kiltisti jalkansa ylös ja otin siitä tiukasti kiinni. Putsailin kaikki asiat - mitkä eivät kuuluneet sinne - pois. Siirryin oikean takajalan kimppuun. Sen jälkeen vielä vasen takajalka ja vasen etujalka. Laitoin kaviokoukun harjapakkiin sisälle ja laitoin sen kiinni. Vein harjapakin takaisin varustehuoneeseen. Asetin sen juuri samaan paikkaan, mistä sen otinkin.
Menin - taas - Banskun karsinan luokse ja otin karsinan ovessa olevasta koukusta oranssin riimunnarun. Menin sisälle karsinaan ja kiinnitin narun Banskun riimuun. Otin toisella kädellä riimunnarusta hyvän otteen ja toisella kädellä riimusta. Menin ulos tallista ja aloin viedä tammaa kohti omaa tarhaansa. Bansku asusti tarhassa numero kaksi. Juuri kun olin sulkenut tallin oven, Bansku kiskaisi minut mukanaan heinäkasaan. Repäisin sen pään ylös kasasta ja vein sen vielä tiukemman otteen avulla omaan tarhaansa. Tarhassa sitä olivat vastassa Monni ja Lara. Sen kolmas tarhakaveri Heidi oli ilmeisesti tallissa tai hoitajansa kanssa seikkailemassa. Päästin Banskun tarhaan ja jäin katselemaan nelijalkaisia hetkeksi. Arvelin Monnin olevan shettis, koska se oli niin pieni. Laraa taas veikkasin joksikin hevosroduksi, sillä se näytti vielä melkein varsalta. Katsoin kelloa. "20 yli kolme! Minun piti olla kotona jo kaksikymmentä minuuttia sitten" ajattelin ja lähdin samantien pyöräni luokse.

Nadja & Bansku 1HM

Mikä on muuten maksimi hoitopiste määrä yhdestä merkinnästä?


// Aivan ihana aloitustarina <3 Tykkäsin todella  Kuvailit todella mukavasti, enkä paljoonkaan kirjoitusvirheitä pongaillut. Kappaleenjaot helpottaisivat kivasti lukemista, joten kiinnitäthän niihin huomiota ensi kerralla? Ja maksimiksi olen ajatellut viittä hoitopistettä ja tästä tarinasta sä saat 4hoitopistettä 
- Sussu

Maastoreissu

- Bansku! kutsuin ponia tarhasta.

Se hirnahti ja lähti ravaamaan luokseni korviaan höristellen. Ojensin sille mukaan ottamani porkkanan. Bansku mussutti sen hyvillä mielin. Napsautin riimunnarun kiinni sen riimuihin ja oti sen ulos tarhasta.

- Tänään mennäänkin kävelemään tonne lähimaastoon, sanoin kirjavalle ponille.

Se hirnahti ja nyökytteli päätään tyytyväisenä. Heilautin vaalean ponihäntäni selkä puolelleni. Lädimme kävelemään kohti maastoon vievää polkua. Otin heti alussa kunnon otteen riimusta, jotta se ei pääsisi karkuun. Näin Meten tulevan tallista.

- Moi Mette, lähetkö mun ja Banskun kanssa maastoon taluttaen? Voisit ottaa Dyanin mukaan, kysyin Meteltä.

- Joo voisinhan mä lähtee, kun ei mulla oo muutakaan tekemistä. Oota hetki niin käyn hakemassa Dyanin tarhasta, Mette vastasi ja lähti hakemaan Dyania.

Ei mennyt kauaa, kun Mette tulikin jo luokseni taluttaen ruunikkoa lämminveristä. Lähdimme kaikki neljä kävelemään kohti maastoa.

- Mennäänkö vaikka pellolle ja sit tohon lähi metsään? kysyin.

- Käy mulle, Mette vastasi.

Menimme rauhassa kohti peltoa. Kun pääsimme pellon laitaan, maiskautin Banskun ravaamaan.

- Hei oota! Toi oli varas lähtö! Mette huuteli nauraen perässäni.

Ravasimme kovaa vauhtia pellon toiseen laitaan. Välillä ratsut lähtivät pieneen laukkaan, mutta eivät onneksi laukanneet kauaa. Pellon toisessa päässä pysähdyimme. Oli löysännyt otettani ravin ajaksi ja tietenkin Bansku näki tilaisuutensa tulleen. Se kiskaisi itsensä irti. Olin hetken hädissäni, kunnes tajusin, että Bansku oli vain mennyt syömään lumen alta esiin kaapimaansa heinää.

- Senkin höpsö poni, mutisin ponille ja kiskaisin sen pois syömistä.

- Nyt mennään sitten kävelemään metsään, Mette tuumasi ja lähti Dyanin kanssa jo edeltä.

Ravasin Bankun kanssa Meten kiinni.

- Keksin muuten Dyanille uuden lempinimen! Se vois olla Typpi! En tiiä mistä keksin sen, mut varmaan sen nykyisestä kutsumanimestä. Se on mun mielestä helpompi sanoo, selittelin.

- Ihan hyvä ehotus, Mette vastasi.

Käppäilimme pieniä, kapeita metsäpolkuja pitkin tallille päin. Polun varressa oli muurahais keko. Dyan - minun lempinimelläni Typpi - alkoi ihmetellä ja haistella kekoa. Se polkaisi kekoa hieman jalallaan ja työnsi sinne turpansa.
- Senkin hölmö! Mette naureskeli Typille ja vetäisi sen pään pois.

Siihen oli jäänyt muurahaisia, jotka ilmeisesti kutittivat Typin nenää, koska se alkoi pärskiä. Mette otti muurahaiset pois ja jatkoimme matkaa kohti tallia. Veimme hevoset tarhoihin ja lähdimme kotiin.

Nadja & Bansku 2HM

// Ihanaa että uusi tarina ilmestyi näin pian  Tämäkin tarina oli todella hauska ja mukavaa luettavaa. Sun kirjotustyyli on munmielestä jotenki superhauska ja helppolukunen  Ihanaa että käytät tarinassasi muitakin. Saat tästäkin tarinasta sen 4hoitopistettä  
  - Sussu

4.12.13 Karkulaisia ja pesusieniä

Saavuin tallin pihaan ja mitä oikein näinkään?! Hieraisin silmiäni ja katsoin uudelleen. Kukapa muukaan siellä seisoi, kuin Bansku heinäpaalilla syömässä. Menin taukohuoneeseen puolijuoksua ja huudahdin siellä istuville Sussulle, Metelle ja Jullelle:

- Bansku seisoo tuolla pihassa heinää syömässä!

- Mitä!? tytöt huusivat yhteen ääneen.

Menimme kaikki takaisin ulos ja siellähän se poni vieläkin seisoi. Tällä kertaa vieressä nökötti myös Monni. Oli tietysti matkinut kaveriaan!

- Okei, tää on suunnitelma: Nadja ja Mette ottaa Banskun kiinni, nii mä ja Julle otetaan kohteeksemme Monni,

Sussu suunnitteli ja teimme työtä käskettyä.
Hiivimme varovasti Meten kanssa kohti Banskua kumminkin puolin. Minä vasemmalta ja Mette oikealta. Bansku huomasi aikeemme ja lähti karkuun. Juoksimme Meten kanssa perässä.

- Oota mä käyn hakee porkkanan rehuvarastosta, sanoin ja marssin pikakävelyä talliin.

Tulin takaisin kaksi porkkanaa kädessä ja viheltelin. Bansku huomasi porkkanat heti ja ravasi täyttä vauhtia luokseni. Kun se mussutti omaa porkkanaansa otin sen otsatukasta kiinni. Mutta tämä ponihan ei aikonut luovuttaa näin helposti! Se nappasi toisen porkkanan kädestäni ja kiskaisi itsensä irti. Sitten se juoksi ärsyttämään Monnia, joka ei ole vielä saanut porkkanaa.

- Mä käyn hakeen ponien riimut tallista, Julle sanoi ja juoksenteli talliin.

Hän antoi minulle Banskun riimun ja otti itselleen Monnin riimun. Nyt tämä varmasti onnistuisi paremmin! Otin heinäpaalista heinää ja houkuttelin ponit luokseni tyttöjen kanssa. Annoin Banskulle ja Monnille heinät. Nappasimme ne riimuihin ja talutimme talliin.

- Saatte nyt olla hetken täällä, kun me tarkistetaan aitaukset, Julle sanoi hieman närkästyneenä poneille.

Ne hirnahtivat hieman kujeilevasti ja katsoivat toisiaan.

- Ettekä sit yritä sillä välin mitään! ärähdin.

Kävelimme kakkos tarhan luokse. Tarkistimme ensimmäisenä portin.

- Jonkun pitää mennä tonne sisälle leikkimään ponia, Sussu sanoi.

Kaikki katsoivat tarhaa hieman ällöksyen. Se oli täysin mudan peittämä. Ponien kaviot upposivat mutaan kokonaan, kun ne kävelivät.

- Kivi, paperi, sakset? Julle ehdotti.


- Käy mulle! Tehäänkö silleen, et minä ja Sussu tehään kahestaan ja sit Mette ja Julle tekee kahestaan. Häviäjät tekee sen sit vielä kahestaan ja kummankin pelin hävinnyt menee tonne, ehdotin.

- Okei, Sussu sanoi ja aloimme arpoa.

- Kivi, paperi, sakset! minä ja Sussu sanoimme. Sussu voitti kirkkaasti.

- Hihi! Tässä taas todistetaan mun hyvä tuuri, Sussu kikatteli.

- Kivi, paperi, sakset! Julle ja Mette arpoivat.

Mette hävisi sen erän.

- Kivi, paperi, sakset! minä ja Mette arvoimme.

Mette näytti sakset ja minä paperin.

- No voi kakka! huokasin.

Menin sisälle mudan peittämään tarhaan ja kyykistyin noin metrin korkuiseksi. Katselin ja kokeilin, olisiko mitään paikkaa karata. Kiersin tarhaa ja näin kohdan, jossa maa oli hieman matalammalla, kuin muualla.

- Tästä ne ois voinu mennä, ilmoitin muille tytöille, jotka yrittivät piilotella nauruaan.

Menin ulos tarhasta ja upposin nilkkaani myöten mutaan. Silloin kaikki kolme tyttöä repesivät täyteen nauruun.
Kahlasin kuiville mudasta ja menin täyttämään Sussun kanssa maakuoppaa.

***

Menin sisälle talliin. Kuoppa oli saatu onnistuneesti täytettyä ja ponit viety takaisin tarhaan. Mietin mitä voisin tehdä ja menin varustehuoneeseen. Etsin sieltä käsiini Banskun varusteet. Ne olivat hieman likaiset, joten päätin puhdistaa ne huolella. Otin satula saippuan hyyllyltä ja menin pesariin. Purin suitset osiin. Kastoin sienen saippuassa ja aloin hinkata varusteita puhtaiksi. Siinä oli hommaa, mutta pian olin saanut omasta mielestäni jokaisen kohdan saippuaan ja aloin huuhdella. Suihkuttelin saippuat pois ja kokosin suitset vaivalloisesti kokoon. Vein ne takaisin omalle paikalleen ja lähdin kohti kotia.

Nadja & Bansku 3HM

// Hah :DD Aivan ihana tarina! Ja jo toinen tän päivän aikana. Herrane aika sä oot alottanut aktiivisesti  Tykkäsin tarinasta ja käytit ihanasti muutakin porukkaa taas. Saat jälleen sen 4hoitopistettä ja pääset tasolle 2! Nyt sulla on sitten valtuudet kavuta Banskun selkään ja ratsastaa sillä itsenäisesti. Esteitä et vielä saa mennä, etkä maastoilla, mutta sileällä meno onnistuu  Piirtelenkin sulle mahdollisesti jonkun spessun kun ekana kakkostason saavutit! 
- Sussu

Piilotin hiukseni takkini hupun alle. Lunta pyritti kovaa vauhtia alas. Äitini oli sanonut minulle, että en saisi enää ajaa tallille pyörällä, koska lunta oli tullut jo sen verran paljon maahan. Astelin reipasta vauhtia eteenpäin. Katselin samalla jalkojani. Niissä oli uudet tallikengät, joissa oli ihanan paksu vuori. Katsoin taivaalle. Lunta alkoi tulla vielä kovempaa vauhtia taivaalta. Oliko se edes mahdollista? Aloin hölkätä tallille. Poskeni tuntuivat kylmille ja halusin päästä äkkiä lämpimään. Näin Banskun syövän tarhassaan päiväheiniä. Kiristin tahtia entisestään ja menin sisälle ihanan lämpimään talliin. Vedin hupun pois päästäni ja menin suoraan taukohuoneeseen. Vedin takin pois päältäni ja avasin yhden hevoslehden. Aloin plärätä sitä puolihuolimattomasti. Jassu tuli sisään ja kysyi:

- Tuutko mun ja Piian kanssa kentälle koulua?

- Joo voisinhan mä tullakkin, vastasin innoissani.

Tänään ratsastaisin Banskulla ensimmäistä kertaa! Menimme hakemaan poneja tarhasta. Itse suuntasin kohti tarhaa kaksi ja Jassu suuntasi tarhalle kuusi. Minulla oli kädessäni riimunnaru ja neljä porkkanaa - jokaiselle kullan nupulle yksi.

- Täällä on porkkanaa! huutelin tarhan portilta.
Kaikki ponit rynräsivät äkkiä luokseni. Nappasin Banskun kiinni ja annoin kaikille oman porkkanansa. Vein Banskun omaan karsinaansa kiinnitettynä. Kävelin kohti varustehuonetta ja katsoin samalla Piian karsinaan. Jassu ei ollut vielä siellä. Jatkoin matkaani reipasta tahtia eteenpäin. Avasin varustehuoneen oven ja nappasin satulan sekä suitset matkaani. Menin ulos huoneesta ja vetäisin oven perässäni kiinni.

- Missä ihmeessä se Jassu viipyy? mietin ääneen.

Vein varusteet Banskun karsinan luo ja otin ponin mukaani. Ties mitä konnankoukkuja se ehtisi sillä aikaa tehdä! Menimme tarhalle numero kuusi ja näin siellä tutun hahmon. Jassu makasi Sussun kanssa maassa makaamassa hengästyneenä.

- Mitä ihmettä te ootte tehny?! kysyin läähättäviltä tytöiltä.

- No kun mä yritin saaha tota Piia kiinni, mut sit se ei suostunu tulemaan. Sit hain Sussun ja..., Jassu selitti.

- Ja sitten toi poni kaato meiät rähmälleen tohon maahan, Sussu sepitti loppuun.

- No kokeillaan, jos se haluais tulla muiden perässä talliin. Otetaan noi sen tarha kaverit hetkeks sisälle ja katotaan tuleeko sille ikävä, ehdotin.

Otimme Jonnan, Ruusun, Wiolan ja Neele pois Piian luota. Siinä kävi juuri niinkuin ajattelinkin. Piia juoksi äkkiä luoksemme ja Jassu otti sen kiinni. Veimme muut hevoset takaisin tarhaan. Piia näytti huijatulta, niinkuin se olikin. Se varmaan aikoi kostaa Jassulle.


Nousimme poniemme selkään ja aloimme tehdä kunnon alkuverryttelyjä. Kiersin uraa löysin ohjin. Bansku riiputti päätään laiskasti, joten annoin sille hieman pohjetta, jotta se vähän virkistyisi. Poni nosti päänsä valppaasti ylös. Aloin tehdä muutamia voltteja per. sivu. käänsin Banskun voltille ja voltin jälkeen pysähdyin. Kirjava pikku paholainen yritti lähteä kävelemään, mutta ei onnistunut aikeissaan. Pidätin sitä paikallaan vain viisi sekuntia, mutta se oli Banskulle liian pitkä aika. Poni ei olisi jaksanut millään odottaa. Päästin sen menemään ja tein toisen voltin. Bansku ei oikein olisi jaksanut tehdä niitä, mutta se tiesi, että kohta tehtäisiin jotain vauhdikkaampaa. Aloin ravata pitkät sivut ja tehdä laukassa pääty-ympyrät lyhyille sivuille. Poni oli todella reipas, eikä meinannut lähteä lapasesta kertaakaan. Menimme loppu käynnit rauhallisesti. Nyt oli sitten testattu poni selästä käsinkin!

Nadja & Bansku 4HM

// Suloinen hoitotarina ja kiva että ensimmäinen ratsastuskerta sujui hyvin  Teksti oli jälleen mukavaa ja helppolukuista, eikä kirjoitusvirheitäkään ollut ainakaan häiritsevästi. Olipas Piia kummallisella päällä  Yleensä kun tamma on niin mukava, no tietenkin kaikilla on välillä huonoja päiviä! Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä! 
- Sussu

Kuvat siihen ensimmäiseen tarinaan:))







// Nättejä kuvia :3 Saat 4hoitopistettä! 
- Sussu

Lumi aasin rakennusta



Kuvasta tuli vähän epäselvä, mut kai sitä jotenkin voi ymmärtää)

Nadja & Bansku 5HM

// Ihana hoitomerkintä  Värit ois kruunannut koko komeuden, mutta hienosti menee noinkin  Saat 4hoitopistettä! 
- Sussu

Nadja & Bansku 6HM

// Hauska kuva  Saat 3hoitopistettä!
- Sussu

Bansku: Verraton jouluponi



Bonjaa asiat
Aivan verraton
Nokkela
Sisukas
Konnankoukkuilija
Urhea

Nadja & Bansku 7 HooÄmmää

// Hauska hoitomerkintä  Saat 2hoitopistettä. Pitää munki alkaa tiukentaa näitte pisteitte antamisen kaa ku muuten sä oot koht jo kaikki tasot menny  
- Sussu

Satulatta Banaani-pepulla

Nostin mustan satulan lehmänkirjavan ponin sileäksi harjattuun sekään. Se katsoi minua hieman kujeilevasti.
- Turha yrittää mitään! ärähdin ja naurahdin saman aikaisesti.
Kurkottelin satulavyötä Banskun mahan alta. Sain sen onnistuneesti kouraani ja aloin kiristää sitä sopivalle. Pujotin vyön satulahuovassa olevasta lenksusta lävitse ja yritin kiristää vyötä. Bansku alkoi pullistella - niinkuin arvasinkin - ja läppäsin sitä mahaan. Poni lopetti pullistelun oitis ja sain vyön kiristettyä. Laitoin kuolaimet avoimelle kämmenelleni ja tarjosin niitä Banskulle. Ihme kyllä se otti ne ilman vastaväitteitä suuhunsa.
- Mikäs suhun on menny? kysäisin ponilta ihmeissäni.
Otin Banskun ulos karsinasta. Betonilattia kopisi pienen ponin kavioiden alla. Avasin tallin ulko-oven ja luikahdin ovesta ulos. Suljin oven perässäni ja jatkoin matkaani maneesiin.

***

Nousin Banskun selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Jalustimet pitivät laittaa aina viidemmeksi viimeiseen reikään asti. Nostin satulan siipeä ja vedin vatsahihnan niin kireälle, kuin sen vain suinkin sain. Laskin satulan siiven alas ja siirsin jalkani oikealle kohdalle. Lyhensin mustat ohjat suutuntumalle käsissäni ja puristin pohkeillani kevyesti Banskun kylkiä. Se lähti kiltisti kulkemaan rinkiä. Kiersin muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan. Kentällä oli kevyt lumivaippa ja paikoittain ilmeni loskaakin. Kentän yhdellä reunalla oli yksi jäinen lätäkkö, joka oli kierrettävä, koska emme Banskun kanssa kummatkaan halunneet liukastella sen päällä. Kään sin ponin tekemään pääty,ympyrät mollemissa päädyissä ja pitkillä sivuilla taas tein pysähdyksiä peruutusten kera. Tein suurimman mahdollisen pääty-ympyrän. Toisella pitkällä sivulla tein pysähdyksen ja aloitin peruuttamisen. Tein puolipidätteitä ja maiskuttelin napakasti. Bansku otti kolme peruutus askelta ja aloimme mennä taas eteenpäin. Tein samaa monia kertoja, jotta se jäisi tiukasti kiinni ponin kalloon.

Nostin laukan oikean puoleisen pitkän sivun alusta. Bansku laukkasi oikein reippaasti koko sivun ja totteli hyvin, kun hiljensin sen käyntiin. Kävelin ensimmäisen lyhyen sivun niin hidasta käyntiä, kuin vain suinkin pystyin pysähtelemättä. Nostin vasemmalta sivulta kootun laukan. Pidin ohjat kireällä ja tunsin, kun poni allani lyhensi askeltaan. Keskellä sivua Bansku meinasi pidentää laukkaansa normaaliksi. Annoin sille uudet avut ja se lyhensi askeleensa takaisin. Hiljensin ponin käyntiin toisen lyhyen sivun kohdalla. Maiskuttelin hieman, painoin pohkilla ja tein puolipidätteitä, jotta sain Banskun menemään todella nopeaa käyntiä. Jatkoin tätäkin harjoitusta ties kuinka kauan.
Parkkeerasin kirjavan hoitsuni kentän laidalle aidan viereen, koska näin Jullen seisoskelevan siellä.
- Hei voisitsä viiä tän satulan pois, kun haluisin yrittää mennä tällä lurjuksella ilman satulaa? kysyin tytöltä.
- Joo voin mä, hän vastasi.
Nousin alas Banskun selästä. Löysytin satulavyön kokonaan auki ja räpläsin kömpelösti lapasillani häntäremmiä auki. Nostin satulan pois tamman selästä ja ojensin sen yhdellä kädellä Jullelle.
- Vau! Miten sä oot noin vahva?! Julle kysyi hämmästyneenä.
- Harjoitus ja säännöliset salitreenit tekevät ihmeitä, naurahdin ja pomppasin jotenkin ihmeellisesti Banskun selkään.

Ohjasin tyttösen pitkälle sivulle. Aloin sivun alusta harjoittelemaan pohkeenväistöä. Suoristin Banskun ja otin suitset tiukemmalle. Aloin painamaan pohkeellani ponin vasempaan kylkeen. Bansku meinasi lähteä väistämään kierossa, mutta oikaisin sen salamannopeasti. Jääräpäinen tamma istuinluitteni alla ei ensin tajunnut, mitä ihmettä oikein pitäisi tehdä? Painoin pohkeellani kovempaa ja käänsin oikeaa jalkaani hieman sivuttain. Siirsin vasemmanpohkeeni hitusen taaksepäin sekä lyhensin ohjia vielä pikkuriikkisen. Tällä kertaa Bansku tajusi apuni ja väisti kiltisti toiselle puolelle kenttää. Jatkoi (taas) tätä harjoitusta ties kuinka kauan.

Käännyin kaartoon keskelle kenttää, nokka tallille päin. Nostin jalkani Banaanin pepun yli ja liu'utin itseni alas selästä. Nostin ohjat pois kirjavan ponin kaulalta ja lähdin kohti tallia iloisin mielin: ratsastus onnistui hyvin!

Nadja & Bansku 8HM

// Kiva tarina :) Parit kirjoitusvirheet taisin huomata, mutta saat 4hoitopistettä! :)
- Sussu

Jouluisia tunnelmia
20.12.2013


Banskun karsina näin joulun alla

Tämä toimii Banskun joulukalenterina. Sinne piilotetaan joka päivä joku nami ja poni haistelee sen sieltä esille:)


Poni tamman kirje joulupukille:D Pitääköhän nyt täysin paikkaansa? ;)

Kuat väärinpäin, koska aijaa:(

Nadja & Bansku 9HM

// Oi kun sulonen merkintä :3 Ihana eteenkin tuo kirje ;) Saat 3hoitopistettä! Ja siirryt muuten seuraavalle tasolle. 
- Sussu

Pullon pyöritystä

Läväytin tauko huoneen oven selälleen ja marssin hienosti poseeraten siitä sisään.

- Vau! Mikä sisääntulo! Sussu vitsaili sohvalla.

Muut sohvan kuluttajat alkoivat kikattaa.

- Eikös ollutkin, vinkkasin kikattelioille.
- Mitäs me tehtäis tänään? kysyin, kun hyppäsin sohvalle muiden sekaan.

Kaikki näyttivät pohdiskelevilta.

- Mennäänkö vaikka... Hmm... Pullonpyöritystä? Julie ehdotti reuna paikalta.
- Joo! kaikki huusivat yhteen ääneen.
- Mennään keräämään kaikki koolle, Sussu sanoi.

Hajaannuimme etsimään muita osallistujia. Suuntasin maneesille etsiskelemään ratsastajia. Löysin sieltä Meten ratsastamasta.

- Moi! Tuutko pullonpyöritystä? huikkasin tytölle.
- Joo, voinhan mä tulla, hon vastasi.

Lähdin pois maneesista ja suuntasin kohti tarhoja. Näin siellä Jassun rapsuttelemassa hevosia. Pyysin hänetkin mukaan. Tyttö suostui ehdotukseen. Suuntasin takaisin tauko huoneeseen Jassu perässäni.

- Muut ei oo vielä näköjään tullut, sanoin.
- No mä etin niitä odotellessa pullon, Jassu totesi.

Jonkin ajan jälkeen Jassu löysi tyhjän limsapullon, jota olisi hyvä käyttää. Porukkaa alkoi tulla huoneeseen. Menimme kaikki istumaan rinkiin lattialle. Sussu sai kunnian pyöräyttää pulloa ensimmäisenä. Pullo pyöri ja pyöri, kunnes pysähtyi. Korkki osoitti Carpoa.

- Totuus vai tehtävä? Sussu kysyi.
- No vaikka tehtävä, Carpo vastasi.
- Hmm... Sussu mietiskeli kuumeisesti.
- Mee halaan Ilkkaa, hän totesi mietiskeltyään.

Carpo teki työtä käskettyä ja me muut seurasimme perässä. Ilkka löytyi lantalan lähettyviltä. Carpo turisti miestä ja lähti juosten pois tilanteesta. Menimme jatkamaan leikkiämme tauko huoneeseen.

Nadja & Bansku 10hm<3

// Ihana tarina :D Kiva että käytät muitakin tarinoissasi ;) Saat 3hoitopistettä! 
- Sussu